Perusparannuksen päättäminen ja peruminen

Tiekunnan kokouksessa on hyväksytty tien perusparantaminen

ja valittu hankkeelle suunnittelija ja toteuttaja.

Voidaanko päätös seuraavassa tiekunnan kokouksessa

muuttaa, vaikka siitä ei ole mainintaa kokouskutsussa?

Kyllä tälläisesta muutoksesta pitää ilman muuta olla

maininta kokouskutsussa, jos asiasta uudelleen aiotaan

päättää. Yksityistielain 65 §:n mukaan vuosikokouskutsussa

on mainittava merkittavat asiat ja ylimaaraisen kokouksen

kutsussa kaikki asiat. Kysymyksessa on monin

tavoin merkittava asia. Eli asiasta ei voida paattaa, jos ei

ole mainintaa kokouskutsussa.

Yksityistiekirjallisuudessa sanotaan, etta se, mikä on

katsottava tienpitoa koskevaksi merkittavaksi asiaksi,

jaa viime kadessa oikeuskaytannon varaan. Näita ovat

ainakin suuret ja taloudellisesti merkittavat asiat, joiden

kasittelysta tieosakkaiden pitaa etukateen olla selvilla.

Esimerkiksi suurempia investointeja vaativa silta tai

rumpuhanke tai tien paallystaminen yms. on syyta

nimenomaisesti

mainita tiekunnan kokouskutsussa.

Suunnittelijan vaihtaminen voi tuoda tiekunnalle

taloudellisesti

merkittavan vahingonkorvausvelvollisuuden

sopimusrikkomuksesta. Tiekunnan jo tekema ja lainvoiman

saanut suunnittelijan valintapaatos on yhta sitova

kuin varsinainen sopimus.

Markkinaoikeuden vuonna 2014 antaman paatoksen

mukaan tiekunta on hankintalaissa tarkoitettu hankintayksikko,

jos hankkeen suunnittelun ja toteutuksen yhteenlaskettuihin

kokonaiskustannuksiin saadaan yli 50 %

julkista tukea. Paatoksen tapauksessa tiekunnan tuli kilpailuttaa

hankkeen suunnittelu ja toteutus. Tiekunnan

paatos ei kuitenkaan ollut tullut lainvoimaiseksi, joten

valitulle suunnittelijalle/toteuttajalle ei syntynyt perustetta

vahingonkorvaukseen.

Tiekunnalla on oikeus purkaa suunnittelu/toteuttamissopimus

tehdyn sopimuksen ehtojen mukaisesti. Konsulttitoiminnan

yleiset sopimusehdot KSE 2013 esittaa

hyvaksyttaviksi syiksi a) konsultti ei aloita toita b) tyota

tehdaan liian hitaasti c) konsultti ei pysty tyohon d) konsultti

rikkoo sopimusta muutoin olennaisesti. Sopimus

voidaan purkaa korvauksetta myos, jos hanke peruuntuu

tiekunnasta johtumattomasta syysta. Muissa tapauksissa

suunnittelijalla on oikeus korvaukseen vahingosta

ja menetyksista.

Voidaanko läpikulkutie katkaista

Voidaanko läpikulkutie katkaista siten, että kummankin

pään tieosakkailla on kulkuoikeus vain lyhyempään

suuntaan?

Kysyjan tapauksessa tiekunnan tie kulkee maatilan tuotantorakennusten

valissa. Nakemat ovat huonot. Tarvikkeiden

purkua ja tavaroiden lastausta on runsaasti, jona

aikana tie on tukossa. Elaimia kuljetetaan tien yli. Tieosakkaat

joutuvat useasti odottelemaan tien aukeamista.

Ensisijaisesti lahtisin hakemaan ratkaisua tutkimalla

tien siirtamismahdollisuuksia yksityistielain 38 b §:n

mukaisesti. Tieosakkaiden liikenteesta voidaan katsoa

aiheutuvan haittaa myos maatilalle, vaikka haitta tassa

tapauksessa paaasiassa kohdistuukin muihin tieosakkaisiin.

Myos liikenneturvallisuussyyt voisivat edellyttaa

tien siirtamista.

Tien siirtamisesta ja sen kustannusjaosta paatetaan

Maanmittauslaitoksen yksityistietoimituksessa. Siirtamisesta

ei saa aiheutua tieosakkaille huomattavaa haittaa.

Siirrettava tie ei voi olla huomattavasti pidempi tai

merkittavasti hankalammassa paikassa kuin entinen tie.

Tieosakkaat voivat tietysti keskenaan ja yksimielisesti

sopia ryhtyvansa kayttamaan tieta vain lyhyempaan

suuntaansa maatilalle ja maatilasta aiheutuvien haittojen

valttamiseksi. Muutos otetaan huomioon tieyksikoinnissa.

Tiekunta ei voi enemmistopaatoksella pakottaa tieosakkaita

tallaiseen muutokseen.

Kunnan tielautakunta voisi kylla erottaa tien osat

omiksi tiekunnikseen, mutta siinakaan tapauksessa tieosakkaiden

nyt olevia tieoikeuksia koko tiehen ja molem-

Kysymyksia

kiertueelta

piin tiekuntiin ei voitaisi lakkauttaa. Tallaisesta tieoikeuksien

lakkauttamisesta voidaan paattaa yksityistielaissa

saadettyjen edellytysten toteutuessa vain Maanmittauslaitoksen

yksityistietoimituksessa.

Vastaavanlainen tapaus on sellainen, jossa joen ylittava

huonokuntoinen silta paatettiin uusimisen sijasta

purkaa kokonaan. Sillan molemmin puolin olevista teista

muodostettiin omat tiekunnat, ja kiinteistojen tieoikeudet

kohdennettiin vain niiden tosiasiallisesti kayttamiin

tiekuntiin.

Perusparannushankkeet

Perusparannushankkeet

Perusparannushankkeen suunnittelu ja toteutus on helpompaa

järjestäytyneellä tiellä kuin järjestäytymättömällä.

Tiekunnan kokouksissa voidaan kootusti käsitellä

hankkeeseen liittyvät asiat. Selvää kustannussäästöäkin

syntyy kun käsitellään yhtä isompaa hanketta monen pienen

sijaan. Isompaan hankkeeseen löytyy myös helpommin

urakoitsija. Tiekunnan nimissä voidaan myös ottaa

perusparannushanketta varten laina, josta kaikki tieosakkaat

ovat kollektiivisesti vastuussa. Järjestäytymättömällä

tiellä tieosakkaat sitoutuvat henkilökohtaiseen velkavastuuseen

lainasta.

Laskut maksamatta

Laskut maksamatta

Mikäli yksittäinen tieosakas jättää tiemaksunsa suorittamatta,

tiekunta voi periä maksun suoraan ulosottoteitse.

Maksuunpanoluettelon ote ja pöytäkirja riittävät tällöin

perinnän perusteeksi.

Jos järjestäytymättömällä tiellä joku ei ota osaa tienpidon

kustannuksiin, asia täytyy ensin saattaa kunnan tielautakunnan

päätettäväksi. Sitten vasta lähetetään maksukehotus.

Perintää varten tulee saada käräjäoikeuden

päätös.

Avustukset

Avustukset ym.

Valtion, kaupunkien ja usein myös kuntien avustuksien saamisen ehtona on, että tiekunta on perustettu. Tiekunnan on myös helpompi esim. kilpailuttaa urakoita ja siten säästää tienpidon kustannuksissa. Tiekunnan on helppo toimia ulkopuolisten tahojen kanssa, koska asioita hoitaa hoitokunta

tai toimitsijamies useiden osakkaiden sijaan.

Tieosakkaat

Tieosakkaat

Tiekunnassa uusien osakkaiden ottaminen sujuu vaivattomasti

tiekunnan kokouksissa. Tällöin uudelle tieosakkaalle

määrätään tieyksiköt ja niiden perusteella tiemaksu.

Järjestäytymättömällä tiellä uusi osakas joutuu itse

sopimaan mitä maksaa ja kenelle vai pitääkö kenties

hoitaa jotakin tieosuutta. Tällöin varsinkin ulkopaikkakuntalaisten

on vaikea hahmottaa usein monimutkaista

tienhoitoa. Osakasmäärän lisääntyessä järjestäytymättömällä

tiellä asioiden hoito monimutkaistuu ja riitojen

määrä helposti kasvaa.

Mihin tiekuntaa tarvitaan

Aika usein kysytään, mihin sitä tiekuntaa

tarvitaan, kun tienpito onnistuu muutenkin.

Tiekunnan määrämuotoisessa, yksityistielain

mukaisessa toiminnassa on kuitenkin omat

etunsa.

Yksityistielain mukaan tieosakkaiden – eli tien vaikutusalueen

kiinteistöjen – tulee hoitaa tietä yhteiseen lukuun.

Se, miten yksittäinen tieosakas voi vaikuttaa tienpitoon

ja omaan tiemaksuun, riippuu siitä ovatko tieosakkaat

järjestäytyneet tiekunnaksi vai hoidetaanko sitä ns. järjestäytymättömänä

tieyrityksenä. Yksityistielaki on kirjoitettu

siten, että se tukee järjestäytyneiden tiekuntien

toimintaa.

Tiekunta voidaan perustaa kunnan tielautakunnan tai

maanmittaustoimiston tekemässä tietoimituksessa. Tiekunnan

toiminnasta huolehtii kolmijäseninen hoitokunta

tai toimitsijamies. Kaikki tienpitoon liittyvät päätökset

tehdään enemmistöperiaatteella.

Järjestäytymättömän tieyrityksen tienpidosta osakkaat

sopivat keskenään.

Liikennemerkkien asettaminen

Liikennemerkin asettaminen?
Liikennemerkkien asettamisesta säädetään tieliikennelaissa. Se on voimassa myös yksityisteillä. Yksityistielain mukainen yksityistie on nimestään huolimatta tieliikennelain 1 §:ssä määriteltyä "yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta".

Tieliikennelain 51 §:n mukaan yksityistielle "liikenteen ohjauslaitteen asettaa tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen, jota ei kuitenkaan saa ilman pätevää syytä evätä". Kunnassa asiaa käsittelee johtosäännössä määrätty lautakunta, yleensä tekninen lautakunta tai sen alainen viranhaltija.

Väistämisvelvollisuutta osoittavan kärkikolmion asettamisesta yksityistielle yleisen tien risteykseen vastaa Tiehallinto. Liikennemerkin kunnossa- ja puhtaanapito kuuluu tiekunnalle, mutta kun merkki kaipaa uusimista, kannattaa ottaa yhteys tiepiiriin. Tiekunnan tien sisäisiin risteyksiin kärkikolmiot asettaa tiekunta itse. Näihinkin merkkeihin pitää saada kunnan suostumus.

Liikenteen rajoittaminen tai kieltäminen kieltomerkkejä tai puomeja käyttäen on yksityistielläkin mahdollista. Kunta katsoo tällaisessa tapauksessa suostumustaan harkitessaan erityisesti yksityistielain 96 §:ää. Sen mukaan tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää, jos valtio tai kunta avustaa tien kunnossapitoa.

Kunta voi avustuksista huolimatta kuitenkin antaa luvan, jos muusta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa. Lain perusteluissa mainitut tavanomaiset haitat ovat liikenneturvallisuuden heikkeneminen, melu ja pöly. Esimerkkinä huomattavasta haitasta verrattuna tavanomaiseen haittaan on yleisesti mainittu maa-ainesten suurimittainen ja pitkäaikainen ajo, "soraralli". Haitta voi olla myös tienpidollinen. Tien rakenteellinen kunto ei ehkä kestä ulkopuolista liikennettä. Tieosakkaille aiheutuu liikenteellistä haittaa ja lisäksi kunnossapitokustannusten kasvun kautta taloudellista haittaa.

Kunnan suostumusta ei tarvita tien kunnon tai tietyön takia tarpeellisten tilapäisten liikennemerkkien asettamiseen. Yksityistielain 67 §:n mukaan kelirikko- ym. vastaavien tilapäisten varoitusmerkkien pystyttäminen on hoitokunnan tai toimitsijamiehen asia ja samalla velvollisuus.

Tiehallinnon Yksityisten teiden kunnossapito -ohjeesta löytyy periaatekuva liikennemerkin sijoittamisesta. Merkki on yleensä pystytettävä 0,5 - 1,5 metrin etäisyydelle tien reunasta. Merkin tai lisäkilven alareunan pitää olla 2,0 metrin korkeudella tiestä. Pystytyksessä on lisäksi huolehdittava, että merkki kestää tuulen, lumen ja roudan rasitukset.

 

Talviaurauksen kustannusjako

Talviaurauksen kustannusjako?
Yksityistielain 6 §:ssä todetaan, että tien kunnossapitoon kuuluvat kaikki ne "toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien pysyttämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kunnossa niihin luettuina tien aukipitäminen talvella ja puhtaanapito". Kaikki nämä kunnossapitotyöt tehdään yhteiseen lukuun ja rahoitetaan yksillä ja samoilla tiemaksuilla.

Tieyksiköinnin tekeminen, kunnossapitotöistä päättäminen ja kustannusarvion laatiminen ovat täysin eri asioita. Tieyksiköinti on tiestä saatavan hyödyn ja käytännössä liikenteen kokonaismäärän arviointia. Todellinen tienkäyttö on ratkaisevaa. Yksikkömäärään ei lainkaan vaikuta se, minkälaisia kunnossapitotöitä tiellä tehdään. Esimerkiksi pelloista aiheutuu tietty vuotuinen liikennemäärä ja sen mukaiset yksiköt. Liikenne on käytännössä pääasiassa kesäaikaista, mutta yksikkömäärä pysyy samana riippumatta siitä, aurataanko tie vai ei.

Myös talvella mökkiään käyttävien mökkiläisten yksiköissä talvikäyttö otetaan huomioon, niin että heidän on maksettava usein käytetyn lomakiinteistön (painoluku 550-700 tonnia) mukaan määräytyviä maksuja. Tavalliset kesämökkiyksiköt (150-300 tonnia) eivät oikeuta vaatimaan talviaurausta.
Tie ja Liikenne 12/1998 – Yksityistietolaari

Hiekottamisvelvollisuus

Hiekoittamisvelvollisuus?

Yksityistielain 7 §:n mukaan "tie on pidettävä sellaisessa kunnossa kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät". Jos "tien tarkoitus" on palvella vain tienvarren asukkaita ja heidän asumisliikennettään, voivat tieosakkaat päättää pitää hyvinkin alhaista kunnossapitotasoa. Postin he tosin silloin varmaankin saavat liukastella lähimmästä heittolaatikosta.

Etenkin edellä kuvatussa tapauksessa usein joku tieosakkaista haluaa paremman kunnossapitotason kuin tiekunnan enemmistö katsoo tarpeelliseksi. Tällainen tieosakas yleensä joutuu maksamaan itse korkeammasta kunnossapitotasosta, vaikkapa lisähiekoittamisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Toki tieosakas voi valittaa asiasta kunnan tielautakuntaan, joka tutkii, pidetäänkö tie tarvittavassa kunnossa.

Kouluautot ja postin jakeluliikenne edellyttävät jo säännöllisempää hiekoittamista. Tällaisilla autoilla on oikeus kieltäytyä tulemasta liukkaalle tielle. Mitään oikeutta korvaukseen ei tieosakkaalle hakematta jääneestä koululaisesta tai jakamatta jääneestä postista synny.

Jos tien tarkoitus on palvella raskaampaakin liikennettä, vaikkapa linja-autoa, maitoautoa, kauppa-autoa, kirjastoautoa, tms., edellytetään tieltä parempaa kunnossapitoa ja hiekoittamista. Sama kieltäytymisoikeus koskee myös näitä autoja. Jos on liukasta, tielle ei tulla.

Maitoautosta tulee maidontuottajatieosakkaalle todella paljon tieyksiköitä ja tiemaksua – edellyttäen tietysti, että tieyksiköt on oikein laskettu. Tiekunnan eli kaikkien tieosakkaiden yhteisesti kuuluu vastata tien hiekoittamisesta niin, että maitoauto pääsee kulkemaan. Hiekoittamista ei enää tieyksiköiden lisäksi voida laittaa tieosakkaan velvollisuudeksi.

Tiekunnalla ei ole hiekoittamisvelvollisuutta jalankulkijoita tai pyöräilijöitä varten. Viime aikoina yleistynyt yksityisteiden käyttö kevyen liikenteen yhteyksinä muuttaa tosin tätäkin tilannetta sellaisilla teillä. Jos tie on liikennemerkein osoitettu kevyen liikenteen reitiksi, on myös liukkaudentorjunnasta huolehdittava.

Oikeustapauksia, joissa tiekunta olisi joutunut korvausvelvolliseksi ei ole tiedossa. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää tiekunnalta laiminlyöntiä tai muuta tuottamusta. Liukkaus ei ole tiekunnan aiheuttamaa, vaan sääolosuhteista johtuvaa. Kokonaan hiekoittamatta jättäminen liukkaalla kelillä saattaa kuitenkin olla laiminlyönti, varsinkin jos tiekunnassa on tehty hiekoittamisesta sitovia päätöksiä. Tällöin tiekunta voi joutua korvausvelvolliseksi. Se taas saattaa johtaa tiekunnan käräjöintiin myös hoitokuntaansa tai toimitsijamiestään kohtaan, joka käytännössä tuon laiminlyönnin on tehnyt. Mutta kuten sanottu, tällaisia tapauksia ei ole tiedossa.

Mitään normeja ja kitka-arvoja yksityistien hiekoitukseen ei ole. Paikallisteiden laatuvaatimuksista voisi tiekunta itselleen sellaiset johtaa. Kylätietyyppisen yksityistien pitäisi olla ajokuntoinen ja hiekoitettu klo 6-22 välisenä aikana. Hiekoittaminen pitäisi tehdä esim. 12 tunnin kuluessa todella liukkaan kelin syntymisestä.

Tiekuntia voisi kuitenkin hieman varoitella tekemästä liian sitovia päätöksiä hiekoituskerroista, hiekkamääristä ja toimenpideajoista. Parempi on ympäripyöreämmin panna pöytäkirjaan, että tie pyritään hiekoittamaan vähintäänkin pistehiekoituksena pahimmissa paikoissa niin, ettei liukkaudesta aiheudu kohtuuttomia hankaluuksia.

Suoranaista juridista velvollisuutta hiekoittamiseen ei siis yleensä näytä yksityistiellä olevan. Järki kuitenkin sanoo, että tie hiekoitetaan, kun se on liukas. Maksaahan se, ja hiekoittajaa on joskus hankala löytää. Aikaa saattaa kulua ennen kuin hiekoittaja paikalle ehtii. Hiekka ei aina ole keliin sopivaa tai sitä on liian vähän. Käytännön ongelmia voi olla, mutta ne ovat aina voitettavissa.
Tie ja Liikenne 1-2/2005 – Yksityistietolaari

Tiemaksujen perintä

Tiemaksut ja niiden perintä?

Tiemaksut

Tiekunnassa tienpitoon liittyvät asiat, kuten tiemaksut

ja perusparannukset, käsitellään tiekunnan kokouksissa.

Tällainen kokous on pidettävä vähintään joka neljäs vuosi.

Kokouksessa päätetyt asiat sitovat myös niitä osakkaita,

jotka eivät ole paikalla.

Järjestäytymättömän tieyrityksen tienpito voidaan

hoitaa ns. sopimustienä eli jokainen hoitaa jotakin pätkää

tai yksi osakas hoitaa tietä ja kerää maksut muilta.

Tehdyt sopimukset sitovat vain sopijapuolia. Järjestäytymätön

tieyritys voi pitää kokouksia, jossa päätetään asioista,

mutta päätökset sitovat vain läsnäolevia.
Hoitokunta tai toimitsijamies huolehtii tiekunnan kokouksessa päätettyjen tie- ja käyttömaksujen maksuunpanosta ja perimisestä. Maksut kerätään ja peritään kokouksessa vahvistetun maksuunpanoluettelon perusteella.

Jos maksuvelvollinen laiminlyö maksunsa, on syytä lähettää maksukehotus, jossa maksua vaaditaan tiettyyn päivämäärään mennessä ulosoton uhalla. Ellei maksua kuulu vieläkään, on hoitokunnan tai toimitsijamiehen ryhdyttävä ulosottoon.

Ulosottoasiassa käännytään velallisen kotipaikan ulosottomiehen eli kihlakunnanvoudin puoleen. Käytännössä ulosottoasioita hoitaa maalla avustava ulosottomies.

Vahvistettu maksuunpanoluettelo tai siitä kirjoitettava ote on ulosoton täytäntöönpanoasiakirja. Siksi maksuunpanoluettelon vahvistamismääräykset ovat niin ankaria. Jos määräyksiä ei ole noudatettu, voi velallinen tielautakunnalle tehtävällä perustevalituksella saada koko ulosoton kumoon.

Ulosottohakemus tehdään viralliselle lomakkeelle, joita on maksua vastaan saatavissa ulosottomieheltä. Hakijan täytyy perustella, miksi ulosotto tulee ja voidaan panna käyntiin ilman tuomiota. Yksityistielain 88 § pitää siis mainita hakemuksessa. Saatavat näkyvät maksuunpanoluettelossa, mutta 6 %:n korot pitää erikseen muistaa vaatia.
Tiekunta ja tieosakas 2004

Perusmaksun käyttöönotto ja suuruus

Perusmaksun käyttöönotto ja suuruus?

Yksityistielain 65 §:n mukaan kokouskutsussa täytyy mainita ne tienpitoa koskevat merkittävät asiat, joita kokouksessa aiotaan käsitellä. Ylimääräisen kokouksen kokouskutsussa on mainittava kaikki ne asiat, joita varten kokous koolle kutsutaan.

Merkittäviä asioita ovat ainakin lain 64 §:ssä luetellut, tiekunnan kokouksessa päätettäväksi säädetyt asiat. Näitä ovat muun muassa tieyksikköjen ja käyttömaksujen määräämisperusteista sekä niiden määräämisestä ja muuttamisesta päättäminen. Myös maksuunpanoluettelon vahvistaminen sisältyy tietysti tähän luetteloon. Muita merkittäviä asioita ovat esimerkiksi tiekuntien yhdistämisen hakemisesta päättäminen tai siihen liittyvän lausunnon antaminen taikka tien parantamishankkeen ja suunnittelun käynnistäminen.

Perusmaksussa ei ole kysymys tieyksikköjen muuttamisesta. Perusmaksun käyttöönotto vaikuttaa ainoastaan tieyksikön hintaan. Yleensä hinta alenee, kun hallintokulut katetaan perusmaksulla. Voidaanko tieyksikön hintaa muuttaa nähtävillä olleesta maksuunpanoluettelosta poiketen? Kyllä voidaan. Tästä on olemassa peräti korkeimman oikeuden ennakkopäätös (joskin äänestyspäätös 3-2) vuodelta 1983.

Edellä olevasta pyörittelystä voisi äkkiä vetää sellaisen johtopäätöksen, että perusmaksun käyttöönotosta voidaan päättää kokouksessa, vaikka asiasta ei olisi ollut mainintaa kokouskutsussa eikä ehdotusta maksuunpanoluettelossa. On kuitenkin muistettava, että mainittu ennakkopäätös koskee "tieyksikköä vastaavaa tiemaksua". Itse perusmaksusta ei ole tiedossani ennakkopäätöksiä.

Siispä on turvallista tulla sellaiseen johtopäätökseen, että perusmaksun käyttöönotto on sen kokoluokan asia, että siitä pitää olla maininta kokouskutsussa tai vähintäänkin ehdotus maksuunpanoluettelossa. Vain tällöin tieosakkailla on mahdollisuus lain 68 §:n tarkoittamalla tavalla "tehdä luetteloa vastaan muistutuksensa".

Jos asia tulee ilman etukäteismainintoja vain kokouksessa esille ja perusmaksun käyttöönotosta tehdään päätös, on suositeltavaa ottaa perusmaksu käyttöön vasta seuraavan vuoden maksuunpanoluetteloa laadittaessa ja vahvistettaessa. Ei siis heti saman tien.

Perusmaksun suuruudesta ei ole säännöksiä. Lain 23 §:n mukaan kaikille tieosakkaille samansuuruisella perusmaksulla saa kattaa tiekunnan hallintoasioiden hoitamisesta aiheutuvat välittömät kulut. Lain perustelutekstissä tällaisina kuluina luetellaan tiekunnan kokouskustannukset kuulutuksineen ja tiekunnan kirjanpito. Luetteloon voi lisätä muun muassa hoitokunnan tai toimitsijamiehen ja tilintarkastajien palkkiot, tieisännöitsijän hallintoasioiden hoitoon liittyvät palkkiot sekä pankkikulut. Perusmaksun suuruus saadaan jakamalla nämä hallintokulut tieosakkaiden määrällä.

Perusmaksulla katetaan säännölliset hallintokulut. Kertaluontoisia menoja varten - tieyksikkölaskelman laatiminen, tietoimitus, asianajopalkkiot, tms. – varoja ei mielestäni saa koota perusmaksulla, vaan ne on katettava tieyksiköiden perusteella.

Tiekunnille tehtyjen kyselyjen perusteella perusmaksun suuruus näyttää vaihtelevan välillä 1 - 35 euroa. Keskimääräinen perusmaksu on 9 euroa. Suuri perusmaksu saattaa hyvinkin olla perusteltu, mutta herättää kyllä heti kysymyksen, katetaanko sillä muutakin kuin hallintokuluja.

Perusmaksu on kyselyjen käytössä noin puolella tiekunnista. Määrä on kasvussa, moni tiekunta ilmoittaa ottavansa perusmaksun käyttöön myöhemmin. Osalle tiekuntia koko asia on edelleen niin vieras, että perusmaksun suuruutta kysyttäessä vastaukseksi saadaan tieyksikön hinta. Ja löytyypä vielä tiekuntia, joilla on käytössä lainvastainen minimimaksu.
Tie ja Liikenne 7-8/2004 – Yksityistietolaari

Kokouksen päätösvaltaisuus

Kokouksen päätösvaltaisuus?

Tämä lienee useimmin kysytty yksityistiekysymys. Varmaa vastausta siihen ei kuitenkaan ole voitu antaa. Yksityistielaissa ei ole säännöstä päätösvaltaisuudesta. Asiaa ei ole myöskään Korkeimmassa oikeudessa asti mitattu, joten pitävää ennakkopäätöstä ei ole. Yksityistielakia parhaillaan uudistava työryhmä varmaankin ottaa tämän asian esille, jotta pitkään jatkuneesta epätietoisuudesta päästään. Siihen saakka täytyy pärjätä niillä tulkinnoilla, joita kirjallisuudesta löytyy. Seuraavassa asiaa on tarkasteltu sen kiinnostavuuden takia vähän perusteellisemmin.

Ensinnäkin yksityistielain 64 §:ssä todetaan, että tieosakkaat päättävät asioista tiekunnan kokouksessa. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että osakkaita on oltava läsnä tai edustettuina enemmän kuin yksi. Edelleen lain 66 §:stä löytyy säännös kokouspöytäkirjasta. Sen mukaan kokouksen puheenjohtajan ja kahden kokouksessa valitun pöytäkirjan tarkastajan tulee allekirjoittaa pöytäkirja. Tällä perusteella on yleisesti katsottu, että osallistujia tulisi olla vähintään kolme.

Kokouksen puheenjohtajaksi ja myös pöytäkirjan tarkastajaksi voidaan valita muukin kuin tieosakas. Edellä esitetyn tarkastelun perusteella tieosakkaita tulee siis olla läsnä tai edustettuna vähintään kaksi, ja kaiken kaikkiaan osallistujia tulee olla vähintään kolme. Oikealta vastaukselta siis kuulostaa se, että kaksikin tieosakasta voi laillisesti pitää kokouksen, jos he löytävät jostain kolmannen henkilön puheenjohtajaksi tai toiseksi pöytäkirjan tarkastajaksi. Jos tieosakkaalla on valtakirja toiselta osakkaalta, täytyy hänen löytää kokoukseen kaksi ulkopuolista toimihenkilöä.

Kysyjän tapauksessa valtakirjoilla ei ole merkitystä kokouksen päätösvaltaisuuden kannalta. Toimitsijamies ei tietenkään voi valita itseään puheenjohtajaksi ja sen lisäksi valtakirjoilla myös pöytäkirjan tarkastajiksi. Tarkastajien täytyy olla henkilökohtaisesti läsnä.

Yhdistyslaissa todetaan, että kokous voi itsekin - samassa tai myöhemmässä kokouksessa - tarkastaa pöytäkirjan ilman tarkastajien valintaa. Yksityistielaissa ei ainakaan toistaiseksi tällaista säännöstä ole. Tällainen säännös saattaisikin mahdollistaa kahdelle tieosakkaalle laillisen kokouksen pitämisen. Ja voitaneen tulkita, että silloin vähintään yhdellä valtakirjalla varustettu tieosakaskin voisi pitää kokouksen yksinkin.

Joskus - ehkä juuri tässä kysyjänkin tapauksessa - saattaa vastaan tulla tilanne, että tiekunnan kokouksen on pakko saada aikaan päätös, mutta osallistujia on vain yksi tai kaksi eikä ulkopuolisiakaan juuri siihen hätään löydy. Avustuksiin liittyvät määräajat ovat yksi esimerkki tällaisesta tilanteesta, jolloin ei ole mahdollisuutta uuden kokouksen koollekutsumiseen. Parempi lienee, että toimitsijamies hoitaa taloudellisesti merkittävät avustusasiat kuntoon ja oikaisee vähän kokousmenettelyjen suhteen.

Käytännön ohjeeksi voidaan siis antaa, että pakottavissa tapauksissa tehdään tarvittavat päätökset, vaikka päätösvaltaisuus olisikin kyseenalainen. Pöytäkirjan tarkastaminen ja kiireettömät asiat voidaan jättää seuraavaan kokoukseen.

Olisiko kysyjän tapauksessa tehdyt päätökset saanut kumoon valitusteitse? Tämä riippuu varmaankin hyvin paljon päätöksistä itsestään. Päätöksien tulee tietysti olla lain mukaisia, kenenkään oikeutta ei saa loukata, ja osakkaita on kohdeltava tasapuolisesti. Jos nämä ehdot täyttyvät, saattaisi kunnan tielautakunta valitusviranomaisena kokouksen päätösvaltaisuuden puuttumisesta huolimatta pitää tehdyt päätökset voimassa.
Tie ja Liikenne 11/1998 – Yksityistietolaari

Käyttömaksu puutavaran kuljetuksesta

Käyttömaksu puutavaran kuljetuksesta?

Yksityistielain 80 §:n mukaan tien käyttämiseen muun kuin tieosakkaan hyväksi tapahtuviin tilapäisiin kuljetuksiin tarvitaan tieosakkaiden tai tiekunnan lupa. Tien käyttämisestä voidaan periä käyttömaksu. Jos tiellä on tiekunta, luvan tilapäiseen tien käyttämiseen voi antaa toimitsijamies tai hoitokunta. Jos tiekuntaa ei ole, luvan voi antaa yksittäinen tieosakas.

Eli siinä jo olikin ensimmäisenä vastaus kysyjän toiseen kysymykseen. Tiekunnalta tarvitaan etukäteen lupa, mutta käytännössä ei sentään tarvita tiekunnan kokouksen päätöstä, vaan luvan tilapäisiin kuljetuksiin voi myöntää toimitsijamies tai hoitokunta.

Tässä yhteydessä voi kuitenkin muistuttaa, että säännöllisiin kuljetuksiin tai muuhun säännölliseen tienkäyttöön tarvitaankin sitten jo tiekunnan kokouksen päätös. Ja syytä on muistaa sekin, ettei ulkopuolista liikennettä saa kieltää, jos tie saa avustusta kunnalta tai valtiolta. Toimitsijamiehellä tai hoitokunnalla on kuitenkin velvollisuus ja oikeus kieltää tai rajoittaa kuljetuksia kelirikkoaikana ja muulloinkin, kun tien rakenne ja kunto vaarantuu.

Usein käy niin, että tiekuntateilläkin luvan tulee antaneeksi yksittäinen tieosakas. Käyttömaksusta ei välttämättä ole edes puhetta. Käyttömaksu saattaakin siten tulla jälkeenpäin tienkäyttäjälle yllätyksenä. Ja totta kai käy joskus niinkin, että puutavaraa kulkee ilman minkäänlaisia etukäteiskeskusteluja tai -lupia. Käyttömaksu voidaan tietenkin määrätä myös tällaisissa tapauksissa jälkikäteen.

Lain 27 §:ssä säädetään, että tietä käyttävän on viivytyksettä kuljetuksen tapahduttua annettava toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle selvitys kuljetetun tavaran määrästä. Ellei tällaista selvitystä kuulu, voidaan käyttömaksu määrätä arvion perusteella. Usein ei kuulu, ja varsinkaan sellaisissa tapauksissa, kun lupaa ei ole ollenkaan kysyttykään.

Paljonko sitten lystistä pitää maksaa. Lain 26 §:n mukaan tilapäisesti tietä käyttävän on suoritettava siitä korvauksena käyttömaksu. Maksun suuruudesta ja sen suoritustavasta voidaan sopia. Mitään kiinteää hintataulukkoa ei ole olemassa. Maksu voidaan kokonaan tai osittain korvata esim. sorastuksella, lanauksella tai muulla kunnossapitotyöllä.

Käyttömaksun on aina oltava kohtuullinen ja oikeassa suhteessa tieosakkaiden vastaavanlaisista kuljetuksista maksamiin tiemaksuihin. Maksua voidaan nostaa, jos kuljetuksesta on syytä olettaa aiheutuvan erityinen kunnossapitokustannusten lisääntyminen.

Jollei asiasta pystytä toimitsijamiehen tai hoitokunnan kanssa sopimaa, määrätään maksu jälkeenpäin tiekunnan kokouksessa. Maksu sisällytetään silloin maksuunpanoluetteloon. Tiekunnan kokouksen määräämästä maksusta on mahdollisuus valittaa kunnan tielautakunnalle.

Puutavaran kuljetuksista kuulutaan tiekunnissa yleisimmin määrättävän käyttömaksua välillä 0,10-0,20 ¤ / m3 / km. Mikään hintasuositus se ei ole, vaan kyselyihin ja haastatteluihin perustuva tilastotieto. Tämä hinta on tiekunnissa yleisimmin kokonaishinta koko savotasta eli se sisältää myös mahdolliset kaato- ja ajokoneiden kuljetukset. Joskus kyllä sopisi hintaa korottaa, kun koneet siirtyvät palstalle tietä pitkin ja rouhivat tienpinnan kiharoille.

Luvattoman usein käyttömaksu määrätään tiekunnissa normaaliin verrattuna moninkertaiseksi, kun kuljetuksia ei tielle haluta, mutta tiedetään, ettei niitä avustuksien takia voida kieltää. Tällainen menettely on tietysti yksityistielain vastaista. Maksun kohtuullisuuden varmistaa viime kädessä valitusviranomainen.
Tie ja Liikenne 1-2/2004 – Yksityistietolaari

Tieyksikkölaskelman laatiminen

Tieyksikkölaskelman laatiminen

Tieyksiköiden määrä = tiellä valmennettavien tai ratsastettavien hevosten lukumäärä x painoluvun ohjearvo x mahdollinen painoluvun korjauskerroin x keskimääräinen ajo- tai ratsastusmatka x mahdollinen matkankorjauskerroin.

Tieyksiköitä voidaan harkinnan mukaan alentaa tai korottaa painoluvun korjauskertoimella seuraavilla perusteilla. Laskelmassa käytetään vain yhtä, tieosakkaan tienkäyttöä parhaiten kuvaavaa korjauskerrointa. Korjauskerroin on yleensä alle 1,0. Vilkkaassa hevoskäytössä olevia yksityisteitä toki on, mutta ei kovin runsaasti.
· tienkäyttö on keskimääräistä selvästi kuluttavampaa tai olosuhteet muutoin ovat poikkeavat, korjauskerroin 1,1 … 1,5 (vain poikkeustapauksissa yli 1,5)
· tietä käytetään painoluvun mukaista määrää (joka toinen päivä) harvemmin tai vain osan vuotta taikka osalla hevosista ajetaan tai ratsastetaan tiellä vain harvoin, korjauskerroin 0,5 … 0,9
· tietä käytetään vain satunnaisesti, korjauskerroin 0,1 … 0,4

Tieyksikkölaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä.

Tieyksikkölaskelmassa voidaan käyttää erityisliikenteen merkintää ja liikennettä kuvaavaa lisätietoa esim. EL / ravivalmennus tai EL / ratsastus.

Ulkopuolisten ravi- ja ratsutallien käyttömaksut

Jos yksityistielain mukaista tietä käyttävää ulkopuolista ravi- tai ratsutallia ei oteta tieosakkaaksi ja määrätä sille edellä kuvatulla tavalla tieyksiköitä ja tiemaksua, mutta tienkäyttö kuitenkin sallitaan, käytetään käyttömaksua. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä käyttömaksua.
Jos käyttäjä omalla kustannuksellaan pitää varsinaiseen ravivalmennukseen tai ratsastukseen käytettävän tienosan yhteisesti sovittavalla tavalla kunnossa, tiekunta, tieosakkaat tai maanomistaja voivat päättää, että tienosalta ei peritä korvausta. Päällystetyillä teillä käyttömaksua voidaan tapauskohtaisesti alentaa.

Kunta voi esim. maaseutuelinkeinojen kehittämiseen liittyen antaa tienpitäjälle normaalin kunnossapitoavustuksen lisäksi erityistä hevosurheilureitin ylläpitoavustusta. Jos avustus kattaa hevosurheilureitistä aiheutuvat lisäkustannukset, ei reitin käyttäjiltä peritä käyttömaksuja.

Käyttömaksu on määrättävä sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi ja ottamalla huomioon vastaavanlaisesta liikenteestä tieosakkaalta perittävä maksu sekä tien kunnossapitokustannusten lisääntyminen. Maksun suuruus määräytyy siten periaatteessa samoin perustein kuin määräytyisivät tieyksiköt ja tiemaksu. Ulkopuolisilta perittävät käyttömaksut voivat kuitenkin olla kohtuullisessa määrin suurempia kuin tieosakkaiden tiemaksut. Siten ne kattavat lisääntyneen liikenteen aiheuttamat haitat, kunnossapitotarpeen kasvun ja hallintokulujen lisääntymisen.

Käyttömaksulaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä. Matkana käytetään todellista ajo- tai ratsastusmatkaa. 

Päätös tieyksiköiden uusimisesta tiekunnan kokouksessa

Päätös tieyksiköinnin uusimisesta tiekunnan kokouksessa

Olipa aloitteentekijä tieyksiköinnin uusimisessa toimielin itse tai tieosakas, prosessin käynnistämisestä on päätettävä tiekunnan kokouksessa. Toimielin voi tietenkin valmistella asiaa sen verran, että perustelut uuden laskelman tekemiselle tai tekemättä jättämiselle voidaan kokoukselle esittää. Asiasta päätetään normaalissa järjestyksessä enemmistöpäätöksellä.

Kun yksiköinnin uusimisesta on päätetty, on valittava yksikkölaskelman tekijä. Yksinkertaisinta ja usein tiekunnalle edullisintakin on, jos hoitokunta tai toimitsijamies itse taikka joku tieosakkaista pystyy laskelman tekemään. Usein tekijäksi kuitenkin halutaan joku ulkopuolinen, ettei mitään kotiinpäin vetoa tai pärstäkertoimia tarvitse pelätä. Asiantuntija-apua löytyy mm. maanmittaustoimistoista, metsäkeskuksista, metsänhoitoyhdistyksistä ja kunnista. Tekijä kannattaa yleensä etsiä mahdollisimman läheltä. Tarjouspyyntömenettely on paikallaan. Tarjouspyynnössä täytyy kertoa, millä tavalla lähtötiedot on ajateltu kerätä. Tieosakkaille voidaan lähettää perustietolomakkeet täytettäväksi. Mahdollista on myös, että laskelman tekijä kerää tarvittavat lähtötiedot eri rekistereistä ja julkisista tietolähteistä. Tässäkin tapauksessa tarvitaan tietojen tarkistamiskierros ainakin toimielimen kanssa.

Asiantuntija-apu maksaa. On mahdotonta antaa mitään tarkkaa, kaikkiin tapauksiin sopivaa hinta-arvioita. Jos osakkaita on suhteellisen vähän, esim. parikymmentä, eikä heidän liikenteessäänkään ole mitään erityistä, ei yksiköinti yleensä maksa enempää kuin 1000-2000 mk. Mitä monimutkaisempia tapauksia tiekunnasta löytyy ja mitä enemmän tieosakkaita on, kasvaa selvityksiin ja laskelman tekemiseen tarvittava työaika. Samalla kasvaa hintakin. Tekijöiden kilpailuttaminen kyllä kannattaa!

Lomakkeet ja atk-ohjelmat
Laskelmaa voidaan siis ryhtyä laatimaan niin, että tieosakkaille lähetetään perustietolomakkeet täytettäväksi. Pienemmissä tiekunnissa tämä on hyvinkin suositeltava tapa. Postikulujen vähentämiseksi lomake täyttöohjeineen kannattaa postittaa samanaikaisesti tiemaksulapun kanssa. Perustietolomakkeita saa maanmittaustoimistoista. Printel Oy:n Tiekuntalomake-pakettiin kuuluvat myös perustieto- ja tieyksikkölaskelmalomakkeet. Lomakkeiden täyttöohjeita kannattaa hieman täsmentää laatimalla itse yhden sivun verran tekstiä siitä, mitä tieosakkailta odotetaan. Lomake ei muutoin ehkä ihan kaikille aukea.

Ulkopuoliset asiantuntijat käyttävät laskelman tekemiseen aina atk-ohjelmaa, joko varsinaista yksikkölaskelmaohjelmaa tai ainakin erilaisia taulukkolaskentaohjelmia. Tiekuntien omaa käyttöä varten on markkinoilla hyviä ja edullisia ohjelmia, jotka hyvinkin maksavat itsensä jo yhdellä käyttökerralla. Kehittyneimmillä ohjelmilla voidaan hoitaa tieyksiköinnin lisäksi kaikki tiekunnan hallintoon liittyvät asiat.

Tarkistuslaskelma
Kun perustietolomakkeet saadaan täytettyinä tieosakkailta, on vuorossa niiden oikeellisuuden yleinen tarkastaminen ja samalla tieosakkaiden tasapuolisen kohtelun varmistaminen. Kaikilta tieosakkailta täytyy vaatia lähtötiedot samalla tarkkuustasolla. Tarvittavat lisätiedot hankitaan tieosakkailta tai viranomaisilta. Vasta jos muu ei auta, käytetään arviointia.

Tiedot syötetään yksiköintiohjelmaan. Laskelman laatimisessa tarvittavat painoluvut ja korjauskertoimet valitaan. Tiepituudet tarkistetaan kartalta. Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että tieyksiköinti kannattaa pitää mahdollisimman karkealla tasolla. Jos laskelman tekijä miettii Möttösellä käyvien vieraiden määrää tai Muttilaisen takapalstan odelman korjuuta, ollaan jo pahasti desimaalipilkun väärällä puolella.

Alustava tieyksikkölaskelma tulostetaan ja tarkastetaan yhdessä tiekunnan toimielimen kanssa. Tässä vaiheessa yleensä huomataan vielä paljon korjattavaa, joten tämä tarkistuskierros kyllä on paikallaan. Raakileena ei laskelmaa kannata tiekunnan kokoukseen viedä raadeltavaksi.

Lopullinen laskelma nähtäville
Suositeltavinta on lähettää lopullinen tieyksikkölaskelma kokouskutsun mukana kaikille tieosakkaille tutustuttavaksi. Jos tämän aiheuttamilta kustannuksilta halutaan välttyä, on minimivaatimus, että kokouskutsussa mainitaan uudesta tieyksikkölaskelmasta. Se pidetään nähtävillä yhdessä maksuunpanoluettelon kanssa vähintään 14 päivää ennen kokousta. Laki ei vaadi laskelman nähtävillä pitoa, mutta hyvän tiekuntahallintotavan mukaista se kyllä on.

Uusi tieyksikkölaskelma vahvistetaan tiekunnan kokouksessa. Siihen voidaan kokouksessa tietenkin tehdä muutoksia. Uuden yksiköinnin käyttöönottoajankohdasta päätetään. Tarkkaan ottaen ja lain mukaan uutta laskelmaa käytetään seuraavaa maksuunpanoluetteloa laadittaessa. Käytännössä tiekunnat useimmiten ottavat uudet yksiköt heti käyttöön ja perivät vahvistamisvuoden tiemaksut uusilla yksiköillä.

Kun tieyksiköt nyt - suurella tai pienellä vaivalla - on saatu ajan tasalle, kannattaa niitä myös pitää ajan tasalla. Tiekunnan toimielimen kannattaa tarkkaan (mutta ei liian tarkkaan) seurata kaikkia muutoksia tieosakkaiden tienkäytössä ja tehdä vuosittain tarvittavat muutosesitykset tieyksikkölaskelmaan.
Tie ja Liikenne 10/1998


Hevosliikenne?
Suomen Tieyhdistys on yhdessä maa- ja metsätaloustuottajajärjestöjen kanssa antanut suosituksen hevosurheilun eli ravi- ja ratsastusharrastuksen huomioon ottamisesta yksityisteiden tieyksiköinnissä ja käyttömaksujen määräämisessä. Suosituksen tavoitteena on edistää hevosurheilureittien perustamista. Yhteisillä pelisäännöillä varmistetaan hevosharrastajien osallistuminen tienpitokustannuksiin ja samalla estetään kohtuuttomat tie- ja käyttömaksut.

Jos ratsu- tai ravitalli on yksityistien osakas, hevosliikenne otetaan huomioon tieyksiköinnissä. Ratsastusta tai ravivalmennusta ei voida kieltää lukuun ottamatta kelirikkoaikoja. Ulkopuolisilta talleilta voidaan periä käyttömaksu. Niiden tienkäyttö voidaan tarvittaessa myös kieltää. Ratsastuksen osalta täytyy tosin ottaa huomioon jokamiehenoikeudet.

Jokamiehenoikeuden nojalla saa tilapäisesti ja vahinkoa, haittaa tai häiriötä tuottamatta kulkea jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsastaen toisen alueella ja siten myös yksityistiellä. Yksityistielain mukaan laki ei aiheuta muutosta siihen, mitä toisen maalle astumisesta ja siellä liikkumisesta on voimassa. Niinpä yksityisteillä on mahdollista ratsastaa jokamiehenoikeuden nojalla. Oikeusoppineet tosin kiistelevät jokamiehenoikeuksien laajuudesta. Toisten mielestä jokamiehenoikeuden käyttäminen on luonteeltaan satunnaista, eikä se saa tapahtua ansiotarkoituksessa. Toisten mielestä toiminta saa jokamiehenoikeudella muuttua jopa järjestäytyneeksi ja ammatilliseksi, kunhan siitä ei seuraa suurempaa haittaa.

Yleisesti on kuitenkin katsottu ja suositeltu, että jos ratsastus muuttuu säännölliseksi tai järjestetyksi toiminnaksi, on siihen hankittava maanomistajan tai tiekunnan lupa. Toisin sanoen ravi- ja ratsutallien on siis vähintäänkin kohtuullista osallistua yksityisteiden kunnossapitokustannuksiin, vaikka itse jokamiehenoikeuden käyttämisestä ei tarvitsisikaan maksaa mitään korvauksia

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC ja Suomen Tieyhdistys ovat vuonna 2001 antaneet pitkään neuvotellun hevosurheilureittisuosituksen. Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto ovat olleet neuvotteluissa mukana, mutta eivät ole suositusta toistaiseksi allekirjoittaneet. Osapuolten olisi hyödyllistä yhdessä seurata suosituksen käyttämistä ja tehdä siihen tarvittaessa tarkennuksia ja täsmennyksiä.

Suosituksen tavoitteena on edistää reittien perustamista niin, että hevosurheilun harrastajille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina ja niin, että maanomistajille ja yksityisteille aiheutuvat vahingot ja haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Suosituksessa esitetään ohjeet hevosliikenteen yksiköimiseksi ja käyttömaksujen määräämiseksi.

Suosituksen oikeaa tasoa ja hyväksyttävyyttä kuvaa hyvin sekin, että maanmittauslaitos on sisällyttänyt suosituksen keskeiset periaatteet ja tunnusluvut omaan uuteen tieyksiköintisuositukseensa (maanmittauslaitoksen julkaisu nro 92/2010).

Suosituksen pääperiaatteet
Maksuperusteet koskevat samalla tavoin kaikkea hevosurheilua ja -liikennettä suuremmista ravi- ja ratsutalleista maatilan tai asuinkiinteistön yksittäisiin hevosiin saakka siinä tapauksessa, että käyttö ylittää edellä esitetyn jokamiehenoikeuden rajan.

Suositusta voidaan käyttää kaikilla yksityisteillä
· varsinaiset yksityistielain mukaiset yksityistiet eli toimitustiet, joilla tienkäyttö perustuu pysyviin kiinteistökohtaisiin tieoikeuksiin tai elinkeinonharjoittajan tienkäyttöoikeuksiin
· sopimustiet, joilla tienkäyttö perustuu maanomistajan kanssa tehtyyn sopimukseen
· omat tiet eli kiinteistökohtaiset yksityistiet, joihin ei miltään osin sovelleta yksityistielakia

Yksityistielain mukaisesti perustettujen yksityisteiden käytöstä päättävät tieosakkaat tai tiekunnat. Tieosakkaana olevalle tai tieosakkaaksi otettavalle hevosliikenteen harjoittajalle määrätään tieyksiköt. Muulle kuin tieosakkaalle eli ulkopuoliselle tienkäyttäjälle voidaan määrätä käyttömaksu. Tieyksiköitä ja käyttömaksua määrättäessä otetaan huomioon hevosten käytön määrä ja laatu sekä käytettävä tiepituus. Yhtenä lähtökohtana näillä teillä on yksityistielain mukaisesti, että tien kunnossapitoon liittyviä erityisvaatimuksia esittävä vastaa aiheutuvista lisäkustannuksista.

Sopimusteillä ja omilla teillä ei yleensä käytetä tieyksiköitä ja tiemaksuja, joten niillä voidaan määrätä käyttömaksu.

Korvausperusteiden mukaiset maksut ovat vuotuismaksuja. Tiemaksut kerätään tien muiden tiemaksujen maksuunpanon mukaisesti. Käyttömaksujen maksamisesta voidaan sopia niinkin, että ravi- tai ratsutalli maksaa useamman vuoden maksut kerralla.

Mahdollisista vahingoista ja haitoista määritetään kaikilla teillä korvaukset erikseen. Lisäksi on huomattava, että korvausperusteiden mukainen maksu kattaa kaikilla teillä vain itse hevosliikenteen. Kaikki muu hevosista välillisesti aiheutuva ajoneuvoliikenne (rehukuljetukset, asiakasliikenne, huoltoliikenne tms.) arvioidaan tieyksikköjä tai käyttömaksuja määrättäessä erikseen.

Tienkäytöstä voidaan varsinkin ulkopuolisen eli ei-osakastallin kanssa tehdä suosituksen mukainen kirjallinen hevosurheilureittisopimus. Siinä sovitaan mm. maksuperusteista, tien kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä vastuukysymyksistä.

Ravi- ja ratsutallien tieyksiköt ja tiemaksut
Yksityistielain mukaisella tiellä tieosakkaana olevalle ravi- tai ratsutallille on jo yleensä määrätty ravivalmennuksesta tai ratsastuksesta tieyksiköt ja niiden perusteella tiemaksu. Näissä uusissa korvausperusteissa esitettyjä periaatteita käytetään tieyksiköintiä tarvittaessa tarkistettaessa sekä vahvistettaessa tieyksiköitä uusille tieosakkaille. Tiekunnan kaikille ravi- tai ratsutalleille tieyksiköt on kuitenkin syytä vahvistaa samoin perustein.

Tavanomaisen ravivalmennuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on eri menetelmien ja käytäntöjen yhteistuloksena arvioitu neljännes asuinkiinteistöjen tonnimäärästä eli 225 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevosia kävelytetään, ajetaan hölkkää ja otetaan lyhyitä spurtteja. Hevosia ajetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ajaminen ja pitempimatkainen hiittaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Painolukuun sisältyy edestakainen matka.

Tavanomaisen ratsastuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on arvioitu noin puolet ravivalmennuksen aiheuttamasta rasituksesta eli 110 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevonen kävelee tai ravaa. Laukkaosuudet ovat lyhyitä. Hevosella ratsastetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ratsastaminen tai pitempimatkainen laukkaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä tieyksiköitä. Painolukuun sisältyy edestakainen matka.

Tiestä saatavan hyödyn arvioimiseksi tarpeelliset painoluvun ohjearvot perustuvat, kuten muissakin yksityisteiden liikennelajeissa, liikenteen keskimääräiseen kokonaispainoon ja sitä kautta arvioitavaan rasitukseen. Hevosliikenteenkään osalta suoranaisilla vaikutuksilla tien runkoon tai pintakuntoon ei yksiköintimielessä ole merkitystä.

Tieyksikkölaskelman laatiminen

Tieyksiköiden määrä = tiellä valmennettavien tai ratsastettavien hevosten lukumäärä x painoluvun ohjearvo x mahdollinen painoluvun korjauskerroin x keskimääräinen ajo- tai ratsastusmatka x mahdollinen matkankorjauskerroin.

Tieyksiköitä voidaan harkinnan mukaan alentaa tai korottaa painoluvun korjauskertoimella seuraavilla perusteilla. Laskelmassa käytetään vain yhtä, tieosakkaan tienkäyttöä parhaiten kuvaavaa korjauskerrointa. Korjauskerroin on yleensä alle 1,0. Vilkkaassa hevoskäytössä olevia yksityisteitä toki on, mutta ei kovin runsaasti.
· tienkäyttö on keskimääräistä selvästi kuluttavampaa tai olosuhteet muutoin ovat poikkeavat, korjauskerroin 1,1 … 1,5 (vain poikkeustapauksissa yli 1,5)
· tietä käytetään painoluvun mukaista määrää (joka toinen päivä) harvemmin tai vain osan vuotta taikka osalla hevosista ajetaan tai ratsastetaan tiellä vain harvoin, korjauskerroin 0,5 … 0,9
· tietä käytetään vain satunnaisesti, korjauskerroin 0,1 … 0,4

Tieyksikkölaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä.

Tieyksikkölaskelmassa voidaan käyttää erityisliikenteen merkintää ja liikennettä kuvaavaa lisätietoa esim. EL / ravivalmennus tai EL / ratsastus.

Ulkopuolisten ravi- ja ratsutallien käyttömaksut

Jos yksityistielain mukaista tietä käyttävää ulkopuolista ravi- tai ratsutallia ei oteta tieosakkaaksi ja määrätä sille edellä kuvatulla tavalla tieyksiköitä ja tiemaksua, mutta tienkäyttö kuitenkin sallitaan, käytetään käyttömaksua. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä käyttömaksua.
Jos käyttäjä omalla kustannuksellaan pitää varsinaiseen ravivalmennukseen tai ratsastukseen käytettävän tienosan yhteisesti sovittavalla tavalla kunnossa, tiekunta, tieosakkaat tai maanomistaja voivat päättää, että tienosalta ei peritä korvausta. Päällystetyillä teillä käyttömaksua voidaan tapauskohtaisesti alentaa.

Kunta voi esim. maaseutuelinkeinojen kehittämiseen liittyen antaa tienpitäjälle normaalin kunnossapitoavustuksen lisäksi erityistä hevosurheilureitin ylläpitoavustusta. Jos avustus kattaa hevosurheilureitistä aiheutuvat lisäkustannukset, ei reitin käyttäjiltä peritä käyttömaksuja.

Käyttömaksu on määrättävä sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi ja ottamalla huomioon vastaavanlaisesta liikenteestä tieosakkaalta perittävä maksu sekä tien kunnossapitokustannusten lisääntyminen. Maksun suuruus määräytyy siten periaatteessa samoin perustein kuin määräytyisivät tieyksiköt ja tiemaksu. Ulkopuolisilta perittävät käyttömaksut voivat kuitenkin olla kohtuullisessa määrin suurempia kuin tieosakkaiden tiemaksut. Siten ne kattavat lisääntyneen liikenteen aiheuttamat haitat, kunnossapitotarpeen kasvun ja hallintokulujen lisääntymisen.

Käyttömaksulaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä. Matkana käytetään todellista ajo- tai ratsastusmatkaa.