Päätös tieyksiköinnin uusimisesta tiekunnan kokouksessa
Olipa aloitteentekijä tieyksiköinnin uusimisessa
toimielin itse tai tieosakas, prosessin käynnistämisestä on päätettävä
tiekunnan kokouksessa. Toimielin voi tietenkin valmistella asiaa sen verran,
että perustelut uuden laskelman tekemiselle tai tekemättä jättämiselle voidaan
kokoukselle esittää. Asiasta päätetään normaalissa järjestyksessä
enemmistöpäätöksellä.
Kun yksiköinnin uusimisesta on päätetty, on valittava yksikkölaskelman tekijä. Yksinkertaisinta ja usein tiekunnalle edullisintakin on, jos hoitokunta tai toimitsijamies itse taikka joku tieosakkaista pystyy laskelman tekemään. Usein tekijäksi kuitenkin halutaan joku ulkopuolinen, ettei mitään kotiinpäin vetoa tai pärstäkertoimia tarvitse pelätä. Asiantuntija-apua löytyy mm. maanmittaustoimistoista, metsäkeskuksista, metsänhoitoyhdistyksistä ja kunnista. Tekijä kannattaa yleensä etsiä mahdollisimman läheltä. Tarjouspyyntömenettely on paikallaan. Tarjouspyynnössä täytyy kertoa, millä tavalla lähtötiedot on ajateltu kerätä. Tieosakkaille voidaan lähettää perustietolomakkeet täytettäväksi. Mahdollista on myös, että laskelman tekijä kerää tarvittavat lähtötiedot eri rekistereistä ja julkisista tietolähteistä. Tässäkin tapauksessa tarvitaan tietojen tarkistamiskierros ainakin toimielimen kanssa.
Asiantuntija-apu maksaa. On mahdotonta antaa mitään tarkkaa, kaikkiin tapauksiin sopivaa hinta-arvioita. Jos osakkaita on suhteellisen vähän, esim. parikymmentä, eikä heidän liikenteessäänkään ole mitään erityistä, ei yksiköinti yleensä maksa enempää kuin 1000-2000 mk. Mitä monimutkaisempia tapauksia tiekunnasta löytyy ja mitä enemmän tieosakkaita on, kasvaa selvityksiin ja laskelman tekemiseen tarvittava työaika. Samalla kasvaa hintakin. Tekijöiden kilpailuttaminen kyllä kannattaa!
Lomakkeet ja atk-ohjelmat
Laskelmaa voidaan siis ryhtyä laatimaan niin, että tieosakkaille lähetetään perustietolomakkeet täytettäväksi. Pienemmissä tiekunnissa tämä on hyvinkin suositeltava tapa. Postikulujen vähentämiseksi lomake täyttöohjeineen kannattaa postittaa samanaikaisesti tiemaksulapun kanssa. Perustietolomakkeita saa maanmittaustoimistoista. Printel Oy:n Tiekuntalomake-pakettiin kuuluvat myös perustieto- ja tieyksikkölaskelmalomakkeet. Lomakkeiden täyttöohjeita kannattaa hieman täsmentää laatimalla itse yhden sivun verran tekstiä siitä, mitä tieosakkailta odotetaan. Lomake ei muutoin ehkä ihan kaikille aukea.
Ulkopuoliset asiantuntijat käyttävät laskelman tekemiseen aina atk-ohjelmaa, joko varsinaista yksikkölaskelmaohjelmaa tai ainakin erilaisia taulukkolaskentaohjelmia. Tiekuntien omaa käyttöä varten on markkinoilla hyviä ja edullisia ohjelmia, jotka hyvinkin maksavat itsensä jo yhdellä käyttökerralla. Kehittyneimmillä ohjelmilla voidaan hoitaa tieyksiköinnin lisäksi kaikki tiekunnan hallintoon liittyvät asiat.
Tarkistuslaskelma
Kun perustietolomakkeet saadaan täytettyinä tieosakkailta, on vuorossa niiden oikeellisuuden yleinen tarkastaminen ja samalla tieosakkaiden tasapuolisen kohtelun varmistaminen. Kaikilta tieosakkailta täytyy vaatia lähtötiedot samalla tarkkuustasolla. Tarvittavat lisätiedot hankitaan tieosakkailta tai viranomaisilta. Vasta jos muu ei auta, käytetään arviointia.
Tiedot syötetään yksiköintiohjelmaan. Laskelman laatimisessa tarvittavat painoluvut ja korjauskertoimet valitaan. Tiepituudet tarkistetaan kartalta. Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että tieyksiköinti kannattaa pitää mahdollisimman karkealla tasolla. Jos laskelman tekijä miettii Möttösellä käyvien vieraiden määrää tai Muttilaisen takapalstan odelman korjuuta, ollaan jo pahasti desimaalipilkun väärällä puolella.
Alustava tieyksikkölaskelma tulostetaan ja tarkastetaan yhdessä tiekunnan toimielimen kanssa. Tässä vaiheessa yleensä huomataan vielä paljon korjattavaa, joten tämä tarkistuskierros kyllä on paikallaan. Raakileena ei laskelmaa kannata tiekunnan kokoukseen viedä raadeltavaksi.
Lopullinen laskelma nähtäville
Suositeltavinta on lähettää lopullinen tieyksikkölaskelma kokouskutsun mukana kaikille tieosakkaille tutustuttavaksi. Jos tämän aiheuttamilta kustannuksilta halutaan välttyä, on minimivaatimus, että kokouskutsussa mainitaan uudesta tieyksikkölaskelmasta. Se pidetään nähtävillä yhdessä maksuunpanoluettelon kanssa vähintään 14 päivää ennen kokousta. Laki ei vaadi laskelman nähtävillä pitoa, mutta hyvän tiekuntahallintotavan mukaista se kyllä on.
Uusi tieyksikkölaskelma vahvistetaan tiekunnan kokouksessa. Siihen voidaan kokouksessa tietenkin tehdä muutoksia. Uuden yksiköinnin käyttöönottoajankohdasta päätetään. Tarkkaan ottaen ja lain mukaan uutta laskelmaa käytetään seuraavaa maksuunpanoluetteloa laadittaessa. Käytännössä tiekunnat useimmiten ottavat uudet yksiköt heti käyttöön ja perivät vahvistamisvuoden tiemaksut uusilla yksiköillä.
Kun tieyksiköt nyt - suurella tai pienellä vaivalla - on saatu ajan tasalle, kannattaa niitä myös pitää ajan tasalla. Tiekunnan toimielimen kannattaa tarkkaan (mutta ei liian tarkkaan) seurata kaikkia muutoksia tieosakkaiden tienkäytössä ja tehdä vuosittain tarvittavat muutosesitykset tieyksikkölaskelmaan.
Tie ja Liikenne 10/1998
Hevosliikenne?
Suomen Tieyhdistys on yhdessä maa-
ja metsätaloustuottajajärjestöjen kanssa antanut suosituksen hevosurheilun eli
ravi- ja ratsastusharrastuksen huomioon ottamisesta yksityisteiden
tieyksiköinnissä ja käyttömaksujen määräämisessä. Suosituksen tavoitteena on
edistää hevosurheilureittien perustamista. Yhteisillä pelisäännöillä
varmistetaan hevosharrastajien osallistuminen tienpitokustannuksiin ja samalla
estetään kohtuuttomat tie- ja käyttömaksut.
Jos ratsu- tai ravitalli on yksityistien osakas, hevosliikenne otetaan huomioon tieyksiköinnissä. Ratsastusta tai ravivalmennusta ei voida kieltää lukuun ottamatta kelirikkoaikoja. Ulkopuolisilta talleilta voidaan periä käyttömaksu. Niiden tienkäyttö voidaan tarvittaessa myös kieltää. Ratsastuksen osalta täytyy tosin ottaa huomioon jokamiehenoikeudet.
Jokamiehenoikeuden nojalla saa tilapäisesti ja vahinkoa, haittaa tai häiriötä tuottamatta kulkea jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsastaen toisen alueella ja siten myös yksityistiellä. Yksityistielain mukaan laki ei aiheuta muutosta siihen, mitä toisen maalle astumisesta ja siellä liikkumisesta on voimassa. Niinpä yksityisteillä on mahdollista ratsastaa jokamiehenoikeuden nojalla. Oikeusoppineet tosin kiistelevät jokamiehenoikeuksien laajuudesta. Toisten mielestä jokamiehenoikeuden käyttäminen on luonteeltaan satunnaista, eikä se saa tapahtua ansiotarkoituksessa. Toisten mielestä toiminta saa jokamiehenoikeudella muuttua jopa järjestäytyneeksi ja ammatilliseksi, kunhan siitä ei seuraa suurempaa haittaa.
Yleisesti on kuitenkin katsottu ja suositeltu, että jos ratsastus muuttuu säännölliseksi tai järjestetyksi toiminnaksi, on siihen hankittava maanomistajan tai tiekunnan lupa. Toisin sanoen ravi- ja ratsutallien on siis vähintäänkin kohtuullista osallistua yksityisteiden kunnossapitokustannuksiin, vaikka itse jokamiehenoikeuden käyttämisestä ei tarvitsisikaan maksaa mitään korvauksia
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC ja Suomen Tieyhdistys ovat vuonna 2001 antaneet pitkään neuvotellun hevosurheilureittisuosituksen. Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto ovat olleet neuvotteluissa mukana, mutta eivät ole suositusta toistaiseksi allekirjoittaneet. Osapuolten olisi hyödyllistä yhdessä seurata suosituksen käyttämistä ja tehdä siihen tarvittaessa tarkennuksia ja täsmennyksiä.
Suosituksen tavoitteena on edistää reittien perustamista niin, että hevosurheilun harrastajille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina ja niin, että maanomistajille ja yksityisteille aiheutuvat vahingot ja haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Suosituksessa esitetään ohjeet hevosliikenteen yksiköimiseksi ja käyttömaksujen määräämiseksi.
Suosituksen oikeaa tasoa ja hyväksyttävyyttä kuvaa hyvin sekin, että maanmittauslaitos on sisällyttänyt suosituksen keskeiset periaatteet ja tunnusluvut omaan uuteen tieyksiköintisuositukseensa (maanmittauslaitoksen julkaisu nro 92/2010).
Suosituksen pääperiaatteet
Maksuperusteet koskevat samalla tavoin kaikkea hevosurheilua ja -liikennettä suuremmista ravi- ja ratsutalleista maatilan tai asuinkiinteistön yksittäisiin hevosiin saakka siinä tapauksessa, että käyttö ylittää edellä esitetyn jokamiehenoikeuden rajan.
Suositusta voidaan käyttää kaikilla yksityisteillä
· varsinaiset yksityistielain mukaiset yksityistiet eli toimitustiet, joilla tienkäyttö perustuu pysyviin kiinteistökohtaisiin tieoikeuksiin tai elinkeinonharjoittajan tienkäyttöoikeuksiin
· sopimustiet, joilla tienkäyttö perustuu maanomistajan kanssa tehtyyn sopimukseen
· omat tiet eli kiinteistökohtaiset yksityistiet, joihin ei miltään osin sovelleta yksityistielakia
Yksityistielain mukaisesti perustettujen yksityisteiden käytöstä päättävät tieosakkaat tai tiekunnat. Tieosakkaana olevalle tai tieosakkaaksi otettavalle hevosliikenteen harjoittajalle määrätään tieyksiköt. Muulle kuin tieosakkaalle eli ulkopuoliselle tienkäyttäjälle voidaan määrätä käyttömaksu. Tieyksiköitä ja käyttömaksua määrättäessä otetaan huomioon hevosten käytön määrä ja laatu sekä käytettävä tiepituus. Yhtenä lähtökohtana näillä teillä on yksityistielain mukaisesti, että tien kunnossapitoon liittyviä erityisvaatimuksia esittävä vastaa aiheutuvista lisäkustannuksista.
Sopimusteillä ja omilla teillä ei yleensä käytetä tieyksiköitä ja tiemaksuja, joten niillä voidaan määrätä käyttömaksu.
Korvausperusteiden mukaiset maksut ovat vuotuismaksuja. Tiemaksut kerätään tien muiden tiemaksujen maksuunpanon mukaisesti. Käyttömaksujen maksamisesta voidaan sopia niinkin, että ravi- tai ratsutalli maksaa useamman vuoden maksut kerralla.
Mahdollisista vahingoista ja haitoista määritetään kaikilla teillä korvaukset erikseen. Lisäksi on huomattava, että korvausperusteiden mukainen maksu kattaa kaikilla teillä vain itse hevosliikenteen. Kaikki muu hevosista välillisesti aiheutuva ajoneuvoliikenne (rehukuljetukset, asiakasliikenne, huoltoliikenne tms.) arvioidaan tieyksikköjä tai käyttömaksuja määrättäessä erikseen.
Tienkäytöstä voidaan varsinkin ulkopuolisen eli ei-osakastallin kanssa tehdä suosituksen mukainen kirjallinen hevosurheilureittisopimus. Siinä sovitaan mm. maksuperusteista, tien kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä vastuukysymyksistä.
Ravi- ja ratsutallien tieyksiköt ja tiemaksut
Yksityistielain mukaisella tiellä tieosakkaana olevalle ravi- tai ratsutallille on jo yleensä määrätty ravivalmennuksesta tai ratsastuksesta tieyksiköt ja niiden perusteella tiemaksu. Näissä uusissa korvausperusteissa esitettyjä periaatteita käytetään tieyksiköintiä tarvittaessa tarkistettaessa sekä vahvistettaessa tieyksiköitä uusille tieosakkaille. Tiekunnan kaikille ravi- tai ratsutalleille tieyksiköt on kuitenkin syytä vahvistaa samoin perustein.
Tavanomaisen ravivalmennuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on eri menetelmien ja käytäntöjen yhteistuloksena arvioitu neljännes asuinkiinteistöjen tonnimäärästä eli 225 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevosia kävelytetään, ajetaan hölkkää ja otetaan lyhyitä spurtteja. Hevosia ajetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ajaminen ja pitempimatkainen hiittaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Painolukuun sisältyy edestakainen matka.
Tavanomaisen ratsastuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on arvioitu noin puolet ravivalmennuksen aiheuttamasta rasituksesta eli 110 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevonen kävelee tai ravaa. Laukkaosuudet ovat lyhyitä. Hevosella ratsastetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ratsastaminen tai pitempimatkainen laukkaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä tieyksiköitä. Painolukuun sisältyy edestakainen matka.
Tiestä saatavan hyödyn arvioimiseksi tarpeelliset painoluvun ohjearvot perustuvat, kuten muissakin yksityisteiden liikennelajeissa, liikenteen keskimääräiseen kokonaispainoon ja sitä kautta arvioitavaan rasitukseen. Hevosliikenteenkään osalta suoranaisilla vaikutuksilla tien runkoon tai pintakuntoon ei yksiköintimielessä ole merkitystä.
Tieyksikkölaskelman laatiminen
Kun yksiköinnin uusimisesta on päätetty, on valittava yksikkölaskelman tekijä. Yksinkertaisinta ja usein tiekunnalle edullisintakin on, jos hoitokunta tai toimitsijamies itse taikka joku tieosakkaista pystyy laskelman tekemään. Usein tekijäksi kuitenkin halutaan joku ulkopuolinen, ettei mitään kotiinpäin vetoa tai pärstäkertoimia tarvitse pelätä. Asiantuntija-apua löytyy mm. maanmittaustoimistoista, metsäkeskuksista, metsänhoitoyhdistyksistä ja kunnista. Tekijä kannattaa yleensä etsiä mahdollisimman läheltä. Tarjouspyyntömenettely on paikallaan. Tarjouspyynnössä täytyy kertoa, millä tavalla lähtötiedot on ajateltu kerätä. Tieosakkaille voidaan lähettää perustietolomakkeet täytettäväksi. Mahdollista on myös, että laskelman tekijä kerää tarvittavat lähtötiedot eri rekistereistä ja julkisista tietolähteistä. Tässäkin tapauksessa tarvitaan tietojen tarkistamiskierros ainakin toimielimen kanssa.
Asiantuntija-apu maksaa. On mahdotonta antaa mitään tarkkaa, kaikkiin tapauksiin sopivaa hinta-arvioita. Jos osakkaita on suhteellisen vähän, esim. parikymmentä, eikä heidän liikenteessäänkään ole mitään erityistä, ei yksiköinti yleensä maksa enempää kuin 1000-2000 mk. Mitä monimutkaisempia tapauksia tiekunnasta löytyy ja mitä enemmän tieosakkaita on, kasvaa selvityksiin ja laskelman tekemiseen tarvittava työaika. Samalla kasvaa hintakin. Tekijöiden kilpailuttaminen kyllä kannattaa!
Lomakkeet ja atk-ohjelmat
Laskelmaa voidaan siis ryhtyä laatimaan niin, että tieosakkaille lähetetään perustietolomakkeet täytettäväksi. Pienemmissä tiekunnissa tämä on hyvinkin suositeltava tapa. Postikulujen vähentämiseksi lomake täyttöohjeineen kannattaa postittaa samanaikaisesti tiemaksulapun kanssa. Perustietolomakkeita saa maanmittaustoimistoista. Printel Oy:n Tiekuntalomake-pakettiin kuuluvat myös perustieto- ja tieyksikkölaskelmalomakkeet. Lomakkeiden täyttöohjeita kannattaa hieman täsmentää laatimalla itse yhden sivun verran tekstiä siitä, mitä tieosakkailta odotetaan. Lomake ei muutoin ehkä ihan kaikille aukea.
Ulkopuoliset asiantuntijat käyttävät laskelman tekemiseen aina atk-ohjelmaa, joko varsinaista yksikkölaskelmaohjelmaa tai ainakin erilaisia taulukkolaskentaohjelmia. Tiekuntien omaa käyttöä varten on markkinoilla hyviä ja edullisia ohjelmia, jotka hyvinkin maksavat itsensä jo yhdellä käyttökerralla. Kehittyneimmillä ohjelmilla voidaan hoitaa tieyksiköinnin lisäksi kaikki tiekunnan hallintoon liittyvät asiat.
Tarkistuslaskelma
Kun perustietolomakkeet saadaan täytettyinä tieosakkailta, on vuorossa niiden oikeellisuuden yleinen tarkastaminen ja samalla tieosakkaiden tasapuolisen kohtelun varmistaminen. Kaikilta tieosakkailta täytyy vaatia lähtötiedot samalla tarkkuustasolla. Tarvittavat lisätiedot hankitaan tieosakkailta tai viranomaisilta. Vasta jos muu ei auta, käytetään arviointia.
Tiedot syötetään yksiköintiohjelmaan. Laskelman laatimisessa tarvittavat painoluvut ja korjauskertoimet valitaan. Tiepituudet tarkistetaan kartalta. Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että tieyksiköinti kannattaa pitää mahdollisimman karkealla tasolla. Jos laskelman tekijä miettii Möttösellä käyvien vieraiden määrää tai Muttilaisen takapalstan odelman korjuuta, ollaan jo pahasti desimaalipilkun väärällä puolella.
Alustava tieyksikkölaskelma tulostetaan ja tarkastetaan yhdessä tiekunnan toimielimen kanssa. Tässä vaiheessa yleensä huomataan vielä paljon korjattavaa, joten tämä tarkistuskierros kyllä on paikallaan. Raakileena ei laskelmaa kannata tiekunnan kokoukseen viedä raadeltavaksi.
Lopullinen laskelma nähtäville
Suositeltavinta on lähettää lopullinen tieyksikkölaskelma kokouskutsun mukana kaikille tieosakkaille tutustuttavaksi. Jos tämän aiheuttamilta kustannuksilta halutaan välttyä, on minimivaatimus, että kokouskutsussa mainitaan uudesta tieyksikkölaskelmasta. Se pidetään nähtävillä yhdessä maksuunpanoluettelon kanssa vähintään 14 päivää ennen kokousta. Laki ei vaadi laskelman nähtävillä pitoa, mutta hyvän tiekuntahallintotavan mukaista se kyllä on.
Uusi tieyksikkölaskelma vahvistetaan tiekunnan kokouksessa. Siihen voidaan kokouksessa tietenkin tehdä muutoksia. Uuden yksiköinnin käyttöönottoajankohdasta päätetään. Tarkkaan ottaen ja lain mukaan uutta laskelmaa käytetään seuraavaa maksuunpanoluetteloa laadittaessa. Käytännössä tiekunnat useimmiten ottavat uudet yksiköt heti käyttöön ja perivät vahvistamisvuoden tiemaksut uusilla yksiköillä.
Kun tieyksiköt nyt - suurella tai pienellä vaivalla - on saatu ajan tasalle, kannattaa niitä myös pitää ajan tasalla. Tiekunnan toimielimen kannattaa tarkkaan (mutta ei liian tarkkaan) seurata kaikkia muutoksia tieosakkaiden tienkäytössä ja tehdä vuosittain tarvittavat muutosesitykset tieyksikkölaskelmaan.
Tie ja Liikenne 10/1998
Hevosliikenne?
Suomen Tieyhdistys on yhdessä maa-
ja metsätaloustuottajajärjestöjen kanssa antanut suosituksen hevosurheilun eli
ravi- ja ratsastusharrastuksen huomioon ottamisesta yksityisteiden
tieyksiköinnissä ja käyttömaksujen määräämisessä. Suosituksen tavoitteena on
edistää hevosurheilureittien perustamista. Yhteisillä pelisäännöillä
varmistetaan hevosharrastajien osallistuminen tienpitokustannuksiin ja samalla
estetään kohtuuttomat tie- ja käyttömaksut.Jos ratsu- tai ravitalli on yksityistien osakas, hevosliikenne otetaan huomioon tieyksiköinnissä. Ratsastusta tai ravivalmennusta ei voida kieltää lukuun ottamatta kelirikkoaikoja. Ulkopuolisilta talleilta voidaan periä käyttömaksu. Niiden tienkäyttö voidaan tarvittaessa myös kieltää. Ratsastuksen osalta täytyy tosin ottaa huomioon jokamiehenoikeudet.
Jokamiehenoikeuden nojalla saa tilapäisesti ja vahinkoa, haittaa tai häiriötä tuottamatta kulkea jalan, hiihtäen, pyöräillen tai ratsastaen toisen alueella ja siten myös yksityistiellä. Yksityistielain mukaan laki ei aiheuta muutosta siihen, mitä toisen maalle astumisesta ja siellä liikkumisesta on voimassa. Niinpä yksityisteillä on mahdollista ratsastaa jokamiehenoikeuden nojalla. Oikeusoppineet tosin kiistelevät jokamiehenoikeuksien laajuudesta. Toisten mielestä jokamiehenoikeuden käyttäminen on luonteeltaan satunnaista, eikä se saa tapahtua ansiotarkoituksessa. Toisten mielestä toiminta saa jokamiehenoikeudella muuttua jopa järjestäytyneeksi ja ammatilliseksi, kunhan siitä ei seuraa suurempaa haittaa.
Yleisesti on kuitenkin katsottu ja suositeltu, että jos ratsastus muuttuu säännölliseksi tai järjestetyksi toiminnaksi, on siihen hankittava maanomistajan tai tiekunnan lupa. Toisin sanoen ravi- ja ratsutallien on siis vähintäänkin kohtuullista osallistua yksityisteiden kunnossapitokustannuksiin, vaikka itse jokamiehenoikeuden käyttämisestä ei tarvitsisikaan maksaa mitään korvauksia
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC ja Suomen Tieyhdistys ovat vuonna 2001 antaneet pitkään neuvotellun hevosurheilureittisuosituksen. Suomen Hippos ja Suomen Ratsastajainliitto ovat olleet neuvotteluissa mukana, mutta eivät ole suositusta toistaiseksi allekirjoittaneet. Osapuolten olisi hyödyllistä yhdessä seurata suosituksen käyttämistä ja tehdä siihen tarvittaessa tarkennuksia ja täsmennyksiä.
Suosituksen tavoitteena on edistää reittien perustamista niin, että hevosurheilun harrastajille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina ja niin, että maanomistajille ja yksityisteille aiheutuvat vahingot ja haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Suosituksessa esitetään ohjeet hevosliikenteen yksiköimiseksi ja käyttömaksujen määräämiseksi.
Suosituksen oikeaa tasoa ja hyväksyttävyyttä kuvaa hyvin sekin, että maanmittauslaitos on sisällyttänyt suosituksen keskeiset periaatteet ja tunnusluvut omaan uuteen tieyksiköintisuositukseensa (maanmittauslaitoksen julkaisu nro 92/2010).
Suosituksen pääperiaatteet
Maksuperusteet koskevat samalla tavoin kaikkea hevosurheilua ja -liikennettä suuremmista ravi- ja ratsutalleista maatilan tai asuinkiinteistön yksittäisiin hevosiin saakka siinä tapauksessa, että käyttö ylittää edellä esitetyn jokamiehenoikeuden rajan.
Suositusta voidaan käyttää kaikilla yksityisteillä
· varsinaiset yksityistielain mukaiset yksityistiet eli toimitustiet, joilla tienkäyttö perustuu pysyviin kiinteistökohtaisiin tieoikeuksiin tai elinkeinonharjoittajan tienkäyttöoikeuksiin
· sopimustiet, joilla tienkäyttö perustuu maanomistajan kanssa tehtyyn sopimukseen
· omat tiet eli kiinteistökohtaiset yksityistiet, joihin ei miltään osin sovelleta yksityistielakia
Yksityistielain mukaisesti perustettujen yksityisteiden käytöstä päättävät tieosakkaat tai tiekunnat. Tieosakkaana olevalle tai tieosakkaaksi otettavalle hevosliikenteen harjoittajalle määrätään tieyksiköt. Muulle kuin tieosakkaalle eli ulkopuoliselle tienkäyttäjälle voidaan määrätä käyttömaksu. Tieyksiköitä ja käyttömaksua määrättäessä otetaan huomioon hevosten käytön määrä ja laatu sekä käytettävä tiepituus. Yhtenä lähtökohtana näillä teillä on yksityistielain mukaisesti, että tien kunnossapitoon liittyviä erityisvaatimuksia esittävä vastaa aiheutuvista lisäkustannuksista.
Sopimusteillä ja omilla teillä ei yleensä käytetä tieyksiköitä ja tiemaksuja, joten niillä voidaan määrätä käyttömaksu.
Korvausperusteiden mukaiset maksut ovat vuotuismaksuja. Tiemaksut kerätään tien muiden tiemaksujen maksuunpanon mukaisesti. Käyttömaksujen maksamisesta voidaan sopia niinkin, että ravi- tai ratsutalli maksaa useamman vuoden maksut kerralla.
Mahdollisista vahingoista ja haitoista määritetään kaikilla teillä korvaukset erikseen. Lisäksi on huomattava, että korvausperusteiden mukainen maksu kattaa kaikilla teillä vain itse hevosliikenteen. Kaikki muu hevosista välillisesti aiheutuva ajoneuvoliikenne (rehukuljetukset, asiakasliikenne, huoltoliikenne tms.) arvioidaan tieyksikköjä tai käyttömaksuja määrättäessä erikseen.
Tienkäytöstä voidaan varsinkin ulkopuolisen eli ei-osakastallin kanssa tehdä suosituksen mukainen kirjallinen hevosurheilureittisopimus. Siinä sovitaan mm. maksuperusteista, tien kunnossa- ja puhtaanapidosta sekä vastuukysymyksistä.
Ravi- ja ratsutallien tieyksiköt ja tiemaksut
Yksityistielain mukaisella tiellä tieosakkaana olevalle ravi- tai ratsutallille on jo yleensä määrätty ravivalmennuksesta tai ratsastuksesta tieyksiköt ja niiden perusteella tiemaksu. Näissä uusissa korvausperusteissa esitettyjä periaatteita käytetään tieyksiköintiä tarvittaessa tarkistettaessa sekä vahvistettaessa tieyksiköitä uusille tieosakkaille. Tiekunnan kaikille ravi- tai ratsutalleille tieyksiköt on kuitenkin syytä vahvistaa samoin perustein.
Tavanomaisen ravivalmennuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on eri menetelmien ja käytäntöjen yhteistuloksena arvioitu neljännes asuinkiinteistöjen tonnimäärästä eli 225 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevosia kävelytetään, ajetaan hölkkää ja otetaan lyhyitä spurtteja. Hevosia ajetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ajaminen ja pitempimatkainen hiittaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Painolukuun sisältyy edestakainen matka.
Tavanomaisen ratsastuksen aiheuttamaksi rasitukseksi on arvioitu noin puolet ravivalmennuksen aiheuttamasta rasituksesta eli 110 tn/hevonen/km. Arvio perustuu sellaiseen keskimääräiseen tienkäyttöön, jossa hevonen kävelee tai ravaa. Laukkaosuudet ovat lyhyitä. Hevosella ratsastetaan tiellä joka toinen päivä. Tätä runsaampi tai vähäisempi ratsastaminen tai pitempimatkainen laukkaaminen otetaan huomioon korjauskertoimilla. Täysin tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä tieyksiköitä. Painolukuun sisältyy edestakainen matka.
Tiestä saatavan hyödyn arvioimiseksi tarpeelliset painoluvun ohjearvot perustuvat, kuten muissakin yksityisteiden liikennelajeissa, liikenteen keskimääräiseen kokonaispainoon ja sitä kautta arvioitavaan rasitukseen. Hevosliikenteenkään osalta suoranaisilla vaikutuksilla tien runkoon tai pintakuntoon ei yksiköintimielessä ole merkitystä.
Tieyksikkölaskelman laatiminen
Tieyksiköiden määrä = tiellä valmennettavien tai
ratsastettavien hevosten lukumäärä x painoluvun ohjearvo x mahdollinen
painoluvun korjauskerroin x keskimääräinen ajo- tai ratsastusmatka x
mahdollinen matkankorjauskerroin.
Tieyksiköitä voidaan harkinnan mukaan alentaa tai korottaa painoluvun korjauskertoimella seuraavilla perusteilla. Laskelmassa käytetään vain yhtä, tieosakkaan tienkäyttöä parhaiten kuvaavaa korjauskerrointa. Korjauskerroin on yleensä alle 1,0. Vilkkaassa hevoskäytössä olevia yksityisteitä toki on, mutta ei kovin runsaasti.
· tienkäyttö on keskimääräistä selvästi kuluttavampaa tai olosuhteet muutoin ovat poikkeavat, korjauskerroin 1,1 … 1,5 (vain poikkeustapauksissa yli 1,5)
· tietä käytetään painoluvun mukaista määrää (joka toinen päivä) harvemmin tai vain osan vuotta taikka osalla hevosista ajetaan tai ratsastetaan tiellä vain harvoin, korjauskerroin 0,5 … 0,9
· tietä käytetään vain satunnaisesti, korjauskerroin 0,1 … 0,4
Tieyksikkölaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä.
Tieyksikkölaskelmassa voidaan käyttää erityisliikenteen merkintää ja liikennettä kuvaavaa lisätietoa esim. EL / ravivalmennus tai EL / ratsastus.
Ulkopuolisten ravi- ja ratsutallien käyttömaksut
Jos yksityistielain
mukaista tietä käyttävää ulkopuolista ravi- tai ratsutallia ei oteta
tieosakkaaksi ja määrätä sille edellä kuvatulla tavalla tieyksiköitä ja
tiemaksua, mutta tienkäyttö kuitenkin sallitaan, käytetään käyttömaksua. Täysin
tilapäinen ratsastus, joka ei aiheuta vahinkoa, haittaa tai häiriötä, kuuluu
jokamiehenoikeuden piiriin, eikä siitä määrätä käyttömaksua.Tieyksiköitä voidaan harkinnan mukaan alentaa tai korottaa painoluvun korjauskertoimella seuraavilla perusteilla. Laskelmassa käytetään vain yhtä, tieosakkaan tienkäyttöä parhaiten kuvaavaa korjauskerrointa. Korjauskerroin on yleensä alle 1,0. Vilkkaassa hevoskäytössä olevia yksityisteitä toki on, mutta ei kovin runsaasti.
· tienkäyttö on keskimääräistä selvästi kuluttavampaa tai olosuhteet muutoin ovat poikkeavat, korjauskerroin 1,1 … 1,5 (vain poikkeustapauksissa yli 1,5)
· tietä käytetään painoluvun mukaista määrää (joka toinen päivä) harvemmin tai vain osan vuotta taikka osalla hevosista ajetaan tai ratsastetaan tiellä vain harvoin, korjauskerroin 0,5 … 0,9
· tietä käytetään vain satunnaisesti, korjauskerroin 0,1 … 0,4
Tieyksikkölaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä.
Tieyksikkölaskelmassa voidaan käyttää erityisliikenteen merkintää ja liikennettä kuvaavaa lisätietoa esim. EL / ravivalmennus tai EL / ratsastus.
Ulkopuolisten ravi- ja ratsutallien käyttömaksut
Jos käyttäjä omalla kustannuksellaan pitää varsinaiseen ravivalmennukseen tai ratsastukseen käytettävän tienosan yhteisesti sovittavalla tavalla kunnossa, tiekunta, tieosakkaat tai maanomistaja voivat päättää, että tienosalta ei peritä korvausta. Päällystetyillä teillä käyttömaksua voidaan tapauskohtaisesti alentaa.
Kunta voi esim. maaseutuelinkeinojen kehittämiseen liittyen antaa tienpitäjälle normaalin kunnossapitoavustuksen lisäksi erityistä hevosurheilureitin ylläpitoavustusta. Jos avustus kattaa hevosurheilureitistä aiheutuvat lisäkustannukset, ei reitin käyttäjiltä peritä käyttömaksuja.
Käyttömaksu on määrättävä sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi ja ottamalla huomioon vastaavanlaisesta liikenteestä tieosakkaalta perittävä maksu sekä tien kunnossapitokustannusten lisääntyminen. Maksun suuruus määräytyy siten periaatteessa samoin perustein kuin määräytyisivät tieyksiköt ja tiemaksu. Ulkopuolisilta perittävät käyttömaksut voivat kuitenkin olla kohtuullisessa määrin suurempia kuin tieosakkaiden tiemaksut. Siten ne kattavat lisääntyneen liikenteen aiheuttamat haitat, kunnossapitotarpeen kasvun ja hallintokulujen lisääntymisen.
Käyttömaksulaskelmassa käytetään tiellä tosiasiallisesti ajettavien tai ratsastettavien hevosten keskimääräistä määrää. Tallin kokonaishevosmäärällä ei välttämättä ole ratkaisevaa merkitystä. Matkana käytetään todellista ajo- tai ratsastusmatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti