Hiekottamisvelvollisuus

Hiekoittamisvelvollisuus?

Yksityistielain 7 §:n mukaan "tie on pidettävä sellaisessa kunnossa kuin sen tarkoitus ja siitä tuleva hyöty edellyttävät". Jos "tien tarkoitus" on palvella vain tienvarren asukkaita ja heidän asumisliikennettään, voivat tieosakkaat päättää pitää hyvinkin alhaista kunnossapitotasoa. Postin he tosin silloin varmaankin saavat liukastella lähimmästä heittolaatikosta.

Etenkin edellä kuvatussa tapauksessa usein joku tieosakkaista haluaa paremman kunnossapitotason kuin tiekunnan enemmistö katsoo tarpeelliseksi. Tällainen tieosakas yleensä joutuu maksamaan itse korkeammasta kunnossapitotasosta, vaikkapa lisähiekoittamisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Toki tieosakas voi valittaa asiasta kunnan tielautakuntaan, joka tutkii, pidetäänkö tie tarvittavassa kunnossa.

Kouluautot ja postin jakeluliikenne edellyttävät jo säännöllisempää hiekoittamista. Tällaisilla autoilla on oikeus kieltäytyä tulemasta liukkaalle tielle. Mitään oikeutta korvaukseen ei tieosakkaalle hakematta jääneestä koululaisesta tai jakamatta jääneestä postista synny.

Jos tien tarkoitus on palvella raskaampaakin liikennettä, vaikkapa linja-autoa, maitoautoa, kauppa-autoa, kirjastoautoa, tms., edellytetään tieltä parempaa kunnossapitoa ja hiekoittamista. Sama kieltäytymisoikeus koskee myös näitä autoja. Jos on liukasta, tielle ei tulla.

Maitoautosta tulee maidontuottajatieosakkaalle todella paljon tieyksiköitä ja tiemaksua – edellyttäen tietysti, että tieyksiköt on oikein laskettu. Tiekunnan eli kaikkien tieosakkaiden yhteisesti kuuluu vastata tien hiekoittamisesta niin, että maitoauto pääsee kulkemaan. Hiekoittamista ei enää tieyksiköiden lisäksi voida laittaa tieosakkaan velvollisuudeksi.

Tiekunnalla ei ole hiekoittamisvelvollisuutta jalankulkijoita tai pyöräilijöitä varten. Viime aikoina yleistynyt yksityisteiden käyttö kevyen liikenteen yhteyksinä muuttaa tosin tätäkin tilannetta sellaisilla teillä. Jos tie on liikennemerkein osoitettu kevyen liikenteen reitiksi, on myös liukkaudentorjunnasta huolehdittava.

Oikeustapauksia, joissa tiekunta olisi joutunut korvausvelvolliseksi ei ole tiedossa. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää tiekunnalta laiminlyöntiä tai muuta tuottamusta. Liukkaus ei ole tiekunnan aiheuttamaa, vaan sääolosuhteista johtuvaa. Kokonaan hiekoittamatta jättäminen liukkaalla kelillä saattaa kuitenkin olla laiminlyönti, varsinkin jos tiekunnassa on tehty hiekoittamisesta sitovia päätöksiä. Tällöin tiekunta voi joutua korvausvelvolliseksi. Se taas saattaa johtaa tiekunnan käräjöintiin myös hoitokuntaansa tai toimitsijamiestään kohtaan, joka käytännössä tuon laiminlyönnin on tehnyt. Mutta kuten sanottu, tällaisia tapauksia ei ole tiedossa.

Mitään normeja ja kitka-arvoja yksityistien hiekoitukseen ei ole. Paikallisteiden laatuvaatimuksista voisi tiekunta itselleen sellaiset johtaa. Kylätietyyppisen yksityistien pitäisi olla ajokuntoinen ja hiekoitettu klo 6-22 välisenä aikana. Hiekoittaminen pitäisi tehdä esim. 12 tunnin kuluessa todella liukkaan kelin syntymisestä.

Tiekuntia voisi kuitenkin hieman varoitella tekemästä liian sitovia päätöksiä hiekoituskerroista, hiekkamääristä ja toimenpideajoista. Parempi on ympäripyöreämmin panna pöytäkirjaan, että tie pyritään hiekoittamaan vähintäänkin pistehiekoituksena pahimmissa paikoissa niin, ettei liukkaudesta aiheudu kohtuuttomia hankaluuksia.

Suoranaista juridista velvollisuutta hiekoittamiseen ei siis yleensä näytä yksityistiellä olevan. Järki kuitenkin sanoo, että tie hiekoitetaan, kun se on liukas. Maksaahan se, ja hiekoittajaa on joskus hankala löytää. Aikaa saattaa kulua ennen kuin hiekoittaja paikalle ehtii. Hiekka ei aina ole keliin sopivaa tai sitä on liian vähän. Käytännön ongelmia voi olla, mutta ne ovat aina voitettavissa.
Tie ja Liikenne 1-2/2005 – Yksityistietolaari