Liikennemerkin asettaminen?
Liikennemerkkien asettamisesta säädetään tieliikennelaissa. Se on voimassa myös yksityisteillä. Yksityistielain mukainen yksityistie on nimestään huolimatta tieliikennelain 1 §:ssä määriteltyä "yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta".
Tieliikennelain 51 §:n mukaan yksityistielle "liikenteen ohjauslaitteen asettaa tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen, jota ei kuitenkaan saa ilman pätevää syytä evätä". Kunnassa asiaa käsittelee johtosäännössä määrätty lautakunta, yleensä tekninen lautakunta tai sen alainen viranhaltija.
Väistämisvelvollisuutta osoittavan kärkikolmion asettamisesta yksityistielle yleisen tien risteykseen vastaa Tiehallinto. Liikennemerkin kunnossa- ja puhtaanapito kuuluu tiekunnalle, mutta kun merkki kaipaa uusimista, kannattaa ottaa yhteys tiepiiriin. Tiekunnan tien sisäisiin risteyksiin kärkikolmiot asettaa tiekunta itse. Näihinkin merkkeihin pitää saada kunnan suostumus.
Liikenteen rajoittaminen tai kieltäminen kieltomerkkejä tai puomeja käyttäen on yksityistielläkin mahdollista. Kunta katsoo tällaisessa tapauksessa suostumustaan harkitessaan erityisesti yksityistielain 96 §:ää. Sen mukaan tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää, jos valtio tai kunta avustaa tien kunnossapitoa.
Kunta voi avustuksista huolimatta kuitenkin antaa luvan, jos muusta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa. Lain perusteluissa mainitut tavanomaiset haitat ovat liikenneturvallisuuden heikkeneminen, melu ja pöly. Esimerkkinä huomattavasta haitasta verrattuna tavanomaiseen haittaan on yleisesti mainittu maa-ainesten suurimittainen ja pitkäaikainen ajo, "soraralli". Haitta voi olla myös tienpidollinen. Tien rakenteellinen kunto ei ehkä kestä ulkopuolista liikennettä. Tieosakkaille aiheutuu liikenteellistä haittaa ja lisäksi kunnossapitokustannusten kasvun kautta taloudellista haittaa.
Kunnan suostumusta ei tarvita tien kunnon tai tietyön takia tarpeellisten tilapäisten liikennemerkkien asettamiseen. Yksityistielain 67 §:n mukaan kelirikko- ym. vastaavien tilapäisten varoitusmerkkien pystyttäminen on hoitokunnan tai toimitsijamiehen asia ja samalla velvollisuus.
Tiehallinnon Yksityisten teiden kunnossapito -ohjeesta löytyy periaatekuva liikennemerkin sijoittamisesta. Merkki on yleensä pystytettävä 0,5 - 1,5 metrin etäisyydelle tien reunasta. Merkin tai lisäkilven alareunan pitää olla 2,0 metrin korkeudella tiestä. Pystytyksessä on lisäksi huolehdittava, että merkki kestää tuulen, lumen ja roudan rasitukset.
Liikennemerkkien asettamisesta säädetään tieliikennelaissa. Se on voimassa myös yksityisteillä. Yksityistielain mukainen yksityistie on nimestään huolimatta tieliikennelain 1 §:ssä määriteltyä "yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta".
Tieliikennelain 51 §:n mukaan yksityistielle "liikenteen ohjauslaitteen asettaa tienpitäjä saatuaan siihen kunnan suostumuksen, jota ei kuitenkaan saa ilman pätevää syytä evätä". Kunnassa asiaa käsittelee johtosäännössä määrätty lautakunta, yleensä tekninen lautakunta tai sen alainen viranhaltija.
Väistämisvelvollisuutta osoittavan kärkikolmion asettamisesta yksityistielle yleisen tien risteykseen vastaa Tiehallinto. Liikennemerkin kunnossa- ja puhtaanapito kuuluu tiekunnalle, mutta kun merkki kaipaa uusimista, kannattaa ottaa yhteys tiepiiriin. Tiekunnan tien sisäisiin risteyksiin kärkikolmiot asettaa tiekunta itse. Näihinkin merkkeihin pitää saada kunnan suostumus.
Liikenteen rajoittaminen tai kieltäminen kieltomerkkejä tai puomeja käyttäen on yksityistielläkin mahdollista. Kunta katsoo tällaisessa tapauksessa suostumustaan harkitessaan erityisesti yksityistielain 96 §:ää. Sen mukaan tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää, jos valtio tai kunta avustaa tien kunnossapitoa.
Kunta voi avustuksista huolimatta kuitenkin antaa luvan, jos muusta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa. Lain perusteluissa mainitut tavanomaiset haitat ovat liikenneturvallisuuden heikkeneminen, melu ja pöly. Esimerkkinä huomattavasta haitasta verrattuna tavanomaiseen haittaan on yleisesti mainittu maa-ainesten suurimittainen ja pitkäaikainen ajo, "soraralli". Haitta voi olla myös tienpidollinen. Tien rakenteellinen kunto ei ehkä kestä ulkopuolista liikennettä. Tieosakkaille aiheutuu liikenteellistä haittaa ja lisäksi kunnossapitokustannusten kasvun kautta taloudellista haittaa.
Kunnan suostumusta ei tarvita tien kunnon tai tietyön takia tarpeellisten tilapäisten liikennemerkkien asettamiseen. Yksityistielain 67 §:n mukaan kelirikko- ym. vastaavien tilapäisten varoitusmerkkien pystyttäminen on hoitokunnan tai toimitsijamiehen asia ja samalla velvollisuus.
Tiehallinnon Yksityisten teiden kunnossapito -ohjeesta löytyy periaatekuva liikennemerkin sijoittamisesta. Merkki on yleensä pystytettävä 0,5 - 1,5 metrin etäisyydelle tien reunasta. Merkin tai lisäkilven alareunan pitää olla 2,0 metrin korkeudella tiestä. Pystytyksessä on lisäksi huolehdittava, että merkki kestää tuulen, lumen ja roudan rasitukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti